Murkku tottiskurssilla
Ricolle on hiljalleen iskenyt murkku-ikä. Herra on onnellisen kaikkivoipa. Johtaja Nallekin katselee pää kallellaan pienemmän uhoa kunnes tuumaa, että parempi palauttaa nuorempi ruotuun. Napakka haukku ja Corleonen uho loppuu - tilalla hyvittely suukottamalla Arwon Nallea. Toisaalta nyt Piidu alkaa sisäistää, että tuo tullessaan rotan kokoinen heppu on oikeasti koira. Mocca kun on se laiska nautiskelija - todellinen cubano, jolle se paras keli on leppoisa lämpö - niin talviset leikit jää vähemmälle. Niinpä Ricolla ja Piidulla on hauskaa karauttaessaan pitkin pihaa - Ricolla kun on mestarin taito yllyttää Wanha Herra kunnon riekuntaan.
Minun hetkeni joutua kyseenalaistetuksi tuli tänään. Olemme käyneet Ricon kanssa perustottelevaisuuskurssilla ihan opettelu ja aktivoimismielessä. Tänään oli vuorossa "odota!"-käsky. Vaikea käsky meidän lyhytpinnaiselle "kaikkihetimullejanyt"-miehelle. Sitä harjoiteltiin laittamalla herkkupala koiran nenän eteen lattialle. Sitten "odota!" ja koira pääsee herkkupalalle, kun saa luvan. Kuten aiemmin on tullut selväksi, Ricolle ei mitä tahansa nakkia kannata yrittää tuputtaa. Niinpä tänään oli mukana joulukinkun murusia. Siitähän Rico meinasi, että ne pitäisi saada syödä heti ja nyt! Kun sitten Rico ei päässyt makupalan luo vaan olis muka pitänyt odottaa, alkoi sen sellainen harmistunut murina ja ärinä. Nopeasti heppu kuitenkin tajusi, että nopein tapa saada noi herkut, on tehdä kiltisti mitä toi mamma sanoo. Niinpä Zeraldero veteli loppuajan sen sellaisia toko-liikkeitä pyyteettömästi kinkun palan toivossa. :-D
Siinä missä Moccan tyyli on "Hei mä tottelen kyllä, kunhan oon käyny morjenstamassa kaikki muut ja hoitanu hommani", Rico on edelleen ihanan pyyteettömästi leimautunut puuhaamaan kanssani muiden koirien läsnäolosta huolimatta. Kuitenkin ihan kivaa vaihtelua käydä kurssilla; tulee harjoiteltua eri juttuja mitä kotona tekisi ja koira tottuu työskentelemään ohjaajansa kanssa, vaikka ympärillä on muita koiria. Muutamassa kerrassa voi jo huomata eron Ricon keskittymiskyvyssä.
Minun hetkeni joutua kyseenalaistetuksi tuli tänään. Olemme käyneet Ricon kanssa perustottelevaisuuskurssilla ihan opettelu ja aktivoimismielessä. Tänään oli vuorossa "odota!"-käsky. Vaikea käsky meidän lyhytpinnaiselle "kaikkihetimullejanyt"-miehelle. Sitä harjoiteltiin laittamalla herkkupala koiran nenän eteen lattialle. Sitten "odota!" ja koira pääsee herkkupalalle, kun saa luvan. Kuten aiemmin on tullut selväksi, Ricolle ei mitä tahansa nakkia kannata yrittää tuputtaa. Niinpä tänään oli mukana joulukinkun murusia. Siitähän Rico meinasi, että ne pitäisi saada syödä heti ja nyt! Kun sitten Rico ei päässyt makupalan luo vaan olis muka pitänyt odottaa, alkoi sen sellainen harmistunut murina ja ärinä. Nopeasti heppu kuitenkin tajusi, että nopein tapa saada noi herkut, on tehdä kiltisti mitä toi mamma sanoo. Niinpä Zeraldero veteli loppuajan sen sellaisia toko-liikkeitä pyyteettömästi kinkun palan toivossa. :-D
Siinä missä Moccan tyyli on "Hei mä tottelen kyllä, kunhan oon käyny morjenstamassa kaikki muut ja hoitanu hommani", Rico on edelleen ihanan pyyteettömästi leimautunut puuhaamaan kanssani muiden koirien läsnäolosta huolimatta. Kuitenkin ihan kivaa vaihtelua käydä kurssilla; tulee harjoiteltua eri juttuja mitä kotona tekisi ja koira tottuu työskentelemään ohjaajansa kanssa, vaikka ympärillä on muita koiria. Muutamassa kerrassa voi jo huomata eron Ricon keskittymiskyvyssä.
Kommentit
Lähetä kommentti