Unstad-Eggum - Vaellus keskiyön auringossa lampaat seurana

Lofooteilla yövyimme Unstadissa. Taitaa olla maailman pohjoisimpia kolkkia, jossa pääsee lainelautailemaan. Surffaamisen lisäksi siellä on paljon muutakin tehtävää.

Eräänä yönä päätin lähteä patikoimaan Unstadista Eggumiin. Miltei 7km suuntaansa pitkä reitti kulkee rinteessä meren pauhatessa alapuolella.  

Matkalla voi ihailla keskiyön aurinkoa käytännössä kokoajan ja maisemat on jotain sanoinkuvaamattoman kaunista keskiyön auringon antaessa omaa hienoa valoaan.

Lampaat reitin varrella Unstadista Eggumiin lähdettäessä.

Lisäkseni reitillä oli pari muuta porukkaa. Lampaita tuli aina aika ajoin vastaan. Lampaiden vuoksi onkin syytä muistaa sulkea matkan varrella olevat portit.  

Lampaat ovat niin tottuneita retkeilijöihin, etteivät juurikaan vaivaudu väistämään. Ihan leppoisan oloisia kuitenkin olivat ohittaessani… 

Lampaat eivät paljoa vaeltajista hetkahtaneet.

Reitti kulkee siis rinteessä polkua pitkin. Unstadista lähtiessä reitti kulkee lammashaan läpi ja rinteeltä on hienot näkymät Unstadin rannalle.

Muistathan sulkea portin, etteivät lampaat pääse karkuun!

Reitiltä oli upea näköala Unstadin rantaan. Jokunen surffarikin lahdella odotti täydellistä aaltoa, kameran zoomi ei riittänyt tallentamaan heitä!

Edeltävinä päivinä oli satanut runsaasti, joten paikoittain reitti oli liukas. Niinpä sinne kannattaakin lähteä kunnon jalkineet jalassa. Jyrkimmissä kohdissa sai otettua rinteeseen laitetusta ketjusta tukea. 

Ehkäpä reitin kulkeminen olisi voinut tuntua haasteellisemmalta, jos kärsisin korkean paikan kammosta - polun vieressä oli ajoittain jyrkkiäkin pudotuksia meren pauhatessa alapuolella. Jonkin verran kiipeämistä tuli reitin mennessä rinnettä ylös alas.

Reitti kulki ajoittain jyrkässä rinteessä, rankkasateessa voisi joissain kohdissa hieman hirvittää.

Puolimatkan kiviranta - katso tarkkaan, minne reitti tästä jatkuu!

Suunnilleen parin kolmen kilometrin jälkeen reitti tulee kivirannalle. Monet pitävät siinä taukoa. Tässä kohtaa kannattaa katsoa tarkkaan, minne reitti jatkuu. 

En edelleenkään tiedä, oliko reittiä rannalta merkitty mitenkään. Tuli kuitenkin valittua varmaan lampaiden tekemä polku, joka yllättäen päättyi jyrkänteen reunaan. 

En olisi enää halunnut palata takaisin, joten selvitin, pääsisinkö ylempänä kulkevalle oikealle reitille jotain kautta. En varmaankaan ollut ainoa, joka näin oli joutunut tekemään. Niinpä pienen tarkastelun jälkeen huomasin heinikossa kenkien kuvista muovaantuneet ”rappuset”, joita pitkin pääsi jyrkähkö rinnettä kapuamaan vallan mainiosti!

Umpikuja.

Lähempänä Eggumia polku muuttuu selkeästi loivemmaksi. Vieressä on jyrkät vuoret, mutta polku itse menee tasaisempaa pätkää pitkin.

Hieman helpottaa! 

Osuupa matkan varrelle pieni purokin, jonka yli pääsee helposti kiveltä kivelle hyppimällä.

Tämän puron ylitys kävi helposti!

Loppumatkasta reitti on jo vallan helppokulkuista pientä hiekkatietä pitkin. Ennen Eggumia kulkee reitti vielä viehättävän pikkujärven rannan tuntumassa.

Hieno veistos - sivusta ilmeinen ihmisen profiili, mutta edestä katsottuna kasa rinkuloita päällekkäin. Taustalla siintää Eggum.

Polun vieressä oli viehättävä pieni tunturijärvi jyrkkien huippujen ympäröimänä.

Eggum on pieni kalastajakylä, jonne moni tulee katsomaan ja kuvaamaan keskiyön aurinkoa. Siellä on myös saksalaisten Toisen Maailmansodan aikana rakentama tutka-asema Borga. Parasta antia kuitenkin oli reitin varren upeat maisemat.