Ensilumi

Rakastin lapsuuteni syksyissä lehtikasoja. Mikään ei ollut hauskempaa kuin hyppiä äitini haravoimiin muhkeisiin kekoihin. Ei varmaan olisi hassumpaan näin aikuisenakaan... Nyt koirani näyttävät jakavan saman mieliteon. Vielä toissapäivänä lenkillä kahisteltiin ja pöllyteltiin teiden varsille kertyneitä lehtiä oikein olantakaa.  Ja pihassa riitti kummasteltavaa putoilevien lehtien rapinasta.

 

Tänä aamuna herätessä olikin maa valkoinen ja yön aikana oli satanut ensilumi. Ricolle siis elämän ensimmäinen lumi, jonka muistaa. Rico oli alkuun hämmästyneen oloinen: "mitäs tää valkoinen oikein on?" Tuikattuaan kuonon tuohon kylmään valkeaan, oli pakko pistää päälle kunnon lämmittelyralli ympäri pihaa. Lämmittelyralli äityi sitten oikein kunnon hepuliksi. Kivaa! Sen lisäksi, että tassujen alla kuuluu kunnon kahina, niin tulee aivan loistavia vauhtiliirtoja pitkin pihaa! Lunta ei siis sen kummemmin hämmästelty. Päinvastoin, koko karvainen porukka tuntui olevan lapsenlailla innostuneita ensilumen tulosta.