Äidin pikkupoika muilla mailla

Pari viikkoisen lomajaksoni lopulle olimme ilmoittaneet Ricon Pärnun kansainväliseen "Pärnu Summer Cup" -näyttelyyn. Alunperin tarkoituksena oli tehdä perheen voimin matka halki Baltian ja tulla Nidasta rantaa pitkin Pärnuun. Mieheni tuurarin sairastuttua päädyimme kuitenkin sellaiseen ratkaisuun, että pakkasin torstai-aamuna autoon poikamme sekä Rico-herran, jolle matka oli ensimmäinen laatuaan ulkomaille. Mies jäi kotiin Moccan ja Piazon kanssa ja paluun sumplimme sunnuntai-aamuun niin, että koirien ei tarvinnut olla muutamaa tuntia kauempaa yksin kotona mieheni töihinlähdettyä.

Trubaduuria kuuntelemassa

Laivakoira Rico

 Koska näyttelyä lukuunottamatta koko reissu oli alunperin tarkoitus tehdä mañana-meiningillä, jäi hotellivarauskin viime tippaan. Olin katsonut muutamaa viikkoa aiemmin hotelleja. Kauhistuttuani jäljellä olevien huoneiden päätä huimaavia hintoja, päätin että katsellaan asiaa lähempänä josko vaikka jotain B&B-tyyppistä ratkaisua olisi tarjolla. Kun sitten paria päivää ennen matkalle lähtöä katsoin vielä kertaalleen hotelleja, sain mieluisen yllätyksen: historiaa henkivässä Rannahotellissa oli vapautunut huoneita ja vieläpä todella edulliseen hintaan! Kotimme internetin kaaduttua tikutin varausta puhelimen netin kautta. Näyttelypaikan karttaa en sitten puhelimen kautta sen paremmin enää katsellut vaan päätin, että selvitellään paikan päällä. Kuinka ollakaan; perille saapuessamme vilkaisin tien toiselle puolelle, ja siinähän se stadioni seisoi!

Juoksukisa

Ricon kanssa matkustaminen oli aivan älyttömän helppoa. Uteliaana heppu nuuskutteli uusia paikkoja ollen laivan aurinkokannellakin innolla menossa mukana. Ravintolareissuilla odotti kiltisti pöydän alla ja sai näin siis olla mukana sielläkin. Kuitenkin ihan tyytyväisenä jäi jätkä hotellihuoneeseenkin luutaan järsimään lähtiessämme shoppailemaan tai kylpylään, missä koirat ei mukana saa olla. Rannahotelli on aivan loistavalla paikalla matkustaessa koiran kanssa. Merenrannalla ja puistojen ympäröimä, joten ihanat lenkkimaastot oli helposti saatavilla.

Jee!

  Rico nauttikin suuresti, kun sai temmeltää täysillä vapaana. Ensimmäistä kertaa meren äärellä ja tietty heti ihmettelemään aaltoja. Kirsu veteen vain todetakseen, että "suolaista on, en ui!" Sen jälkeen hillitön spurtti ympäri rantaa.

Ensikosketus mereen

Rantaa silmänkantamattomiin!

Jippii!

 Näyttelyynmeno ulkomaille oli kyllä todella vaivatonta. Ilmoittautuminen netin kautta kuten Suomessakin. Näyttelykirje aikatauluineen tulostettavissa näyttelyn nettisivuilta ja numeron sai sitten portilta. Suomeen päin tullessa vaadittavan ekinokokkoosi-lääkityksen eläinpassin merkintöineen sai sitten näyttelyn eläinlääkäriltä.

Näyttelyssä leppoisa meininki. Miehelle totesinkin, että siellä olis varmasti hänkin viihtynyt pidempään.:) Poppi soi ja porukka lepposana siemaili välillä olutteltan antimia. Rico on kotona musaan tottunut ja oli kuin kotonaan. Kehässäkin nuori herra käyttäytyi nuortenluokassa mammaa ilostuttavasti. Havat tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen. Rico oli VSP saaden ensimmäisen Eestin sertinsä ja CACIBinsa kera kera hienon arvostelun!

"Very beautiful young dog. Good size & prop., excellent depth of brisket, level back, long neck, very nice head, dark eyes and excellent pigment. Straight front legs. Moves little close in front. Good tailset and behind. Good coat. " 

ROP&VSP, kiitokset Seija Hiljaselle kuvasta!

Näyttelyn jälkeen auto kohti Tallinnaa ja ilta lilluttiin hotellin kylpylässä rentoutuen. Aamulaivalla kotiin. Ja kotiin tulikin nuori komistus niin rinta rottingilla, että Mocca ja Piazo vain katsoivat pää kallellaan. Hauska reissu ja varmasti tulee lähdettyä uudemmankin kerran näyttelyreissulle Suomen rajojen ulkopuolelle... Onhan se hyvä syy matkustaa!;-)

Ota kuva!