Kuuban Herrat kera Alppien vahvistuksen esittäytyvät
Alkuvuodesta 2008 alkoi elämä näyttää vihdoin siltä, että koiranhankinta olisi ajankohtaista. Niinpä iski sitten koirakuume. Rotua miettiessä mieleen muistui ystäväni ihastuttavat nappisilmäiset karvakamut, joiden ystävällistä ja iloista luonnetta olin aina ihaillut. Siitä sitten selvittämään, että mikäs rotu se nyt olikaan. Sehän oli Kuubasta lähtöisin oleva bichon havanais, nyttemmin havannankoira. Niinpä kevään koittaessa, muutti perheeseemme ensimmäinen havannankoiramme Mocca alias Lumivuoren Asser.
Mocca kietoi perheen nopeasti pienen häntänsä ympäri. Aiemmin huolettomasti elellyt perhe sai pian oppia, että wc:n ovet on syytä laittaa kiinni - muutoin silputtua Serlaa löytyi rullakaupalla pitkin taloa. Sähköjohdot saivat Moccalta olla rauhassa. Jostain kumman syystä herra kuitenkin oppi yhteyden, että jos oli tietokoneella istuttu liian kauan, niin kun napsautti modeemin kaapelin poikki, niin istuminen loppui yleensä siihen.:-) Kertaalleen on mamma saanut mennä töihin pitämään puoliksi valmisteltua esitystä, kun oli määrä hakea illalla loput tiedot kotona netistä...
Mocca, Moukari, Molleri, Bisco, Biscola, Moguleero on luonteeltaan kaikille ystävällinen ja sosiaalinen. Kaikki muut koirat pitäisi päästä tervehtimään varauksetta - eihän kenelläkään nyt voi olla mitään vastaan häntää viehkeästi heiluttavaa havaneesia? Kovin oman arvon tunteva herra on, välillä suorastaan jopa aristokraattisen arvokas käytökseltään. Herra sipsuttelee arvokkaan rauhallisesti menemään. Kostealle nurmikolle on inhottavaa tehdä tarpeet, kun aivan yhtähyvin voi terassin kaiteellekin nostaa jalkaa! Vielä inhottavampaa on jos housukarvoihin tulee kakkaa - siispä pyllistetään kiven päällä, niin että pökäleet tippuvat tyhjyyteen! Sisällä on sitten kiva oikaista rennosti jalat kohti kattoa ja nautiskella elämästä. :-) Perhe saa omakseen kyltymättömästi hellyyttä ja aamulla herätessä pieni, onnellisen näköinen mantelisilmä jo odottaa häntä heiluen rappusten alapäässä.
Moccan ollessa 10-kk ikäinen, perheeseemme adoptoitiin berniherra Piazo, joka oli isäni koira ennen tämän äkillistä sairastumista. Moccaa neljä vuotta vanhempi Piazo kotiutui nopeasti. Piazo, Piidu, Piidulan Herra on pehmeä luonteinen ja todella pitkäpinnainen kaveri, joka ei näille perheen habaneeroille meinaa suuttua millään, vaikka kuinka teutaroisivat ja ärsyttäisivät.
Piidu on aina ollut lauman henkinen johtaja. Ennen Ricoa, Mocca käyttäytyi kuin pomo konsanaan, mutta kuitenkin aina tiukan paikan tullen kävi hakemassa Piidun hätiin. Ehkä toisaalta havojen "Minä, Minä, Minä! Minä ensin!"-luonne saattaa olla kookkaalle, hieman kömpelöllekin berniherralle häkellyttävää ja senkin vuoksi on turvallisempaa antaa pienempien mennä ensin. Ricon tultua taloon Piidulan johtaja-asema vain pönkittyi, niin pyyteetöntä oli pienen ihailu "tuleeko minustakin yhtä iso?". Piidu itse ei vain edelleenkään tajua olevansa pomo, vaan mieluummin antaa tilaa habaneeroille. Sen sijaan, mikäli havaherroille meinaa tulla erimielisyyttä, kummalle jokin herkkuluu oikeastaan kuuluukaan, herra Berni ratkaisee tilanteen nappaamalla sen suuhunsa ja syömällä alta aikayksikön. Siinä sitten seisovat Kuuban Herrat kirsut tutisten toisen kuonoa haistellen. Ja muut leikit jatkuvat.
Paimenkoiran piirteitä Piazosta löytyy. Jos menemme uimaan, vettä inhoava bernimme haukkuu rannalla kunnes jokainen perheenjäsen on tullut pois vedestä.
Nyt sitten keväällä liittyi laumaan Zeraldas Double-or-Quits, kotoisammin Rico. Tämä pusumaakari löysi paikkansa laumasta nopeasti. Moccakin meni aivan sekaisin saatuaan kotiin vihdoin Oikeaa Rotua seurakseen, eikä viikkoon suostunut lenkille 200m kodista pidemmälle. Hiljalleen lenkit alkoivat pidentyä, Moccan ymmärrettyä, että tämä pikkuinen ei ole katoamassa minnekään. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Rico, Rigoletto, Ricardo, Corleone, ZeraldA!, Zebu. Rottamosseksi Rico ristittiin, kun pienenä rotan kokoisena pentuna rullasi hillittömiä havahepuleita pitkin pihaa, tehden välillä pienet siksakit talon sokkelin tai terassin alle. Yksi sana kuvaamaan Ricon luonnetta on hillitön. Herra toimii ensin ja ajattelee vasta sitten. Rakkauden osoituksia jaetaan kotiväelle ja vieraille tasapuolisesti ja paljon. Sit kun mennään, mennään täysillä... :-) Tämä ystävällinen ja rakastettava herra on luonteeltaan myös todella napakka ja käämi palaa, jos muu lauma meinaa mennä herran leluihin tai herkkuihin käsiksi. :-) Ei olisi ihme jos pippurinen herra kohoaisi laumanjohtajaksi. Rico on myös äänekäs kodinpuolustaja. Yleensä Rico saa aina kilvoitettua Moccan messiin ja herrat saattavat psyykata toisensa uskomattomiin suorituksiin. Kukaan ei kyllä taloomme pääsisi ilman että havanese security system ilmoittaa asiasta. Ilmoitus on lyhyt ja ytimekäs ja rauha laskeutuu taloon nopeasti.
Mocca kietoi perheen nopeasti pienen häntänsä ympäri. Aiemmin huolettomasti elellyt perhe sai pian oppia, että wc:n ovet on syytä laittaa kiinni - muutoin silputtua Serlaa löytyi rullakaupalla pitkin taloa. Sähköjohdot saivat Moccalta olla rauhassa. Jostain kumman syystä herra kuitenkin oppi yhteyden, että jos oli tietokoneella istuttu liian kauan, niin kun napsautti modeemin kaapelin poikki, niin istuminen loppui yleensä siihen.:-) Kertaalleen on mamma saanut mennä töihin pitämään puoliksi valmisteltua esitystä, kun oli määrä hakea illalla loput tiedot kotona netistä...
Mocca, Moukari, Molleri, Bisco, Biscola, Moguleero on luonteeltaan kaikille ystävällinen ja sosiaalinen. Kaikki muut koirat pitäisi päästä tervehtimään varauksetta - eihän kenelläkään nyt voi olla mitään vastaan häntää viehkeästi heiluttavaa havaneesia? Kovin oman arvon tunteva herra on, välillä suorastaan jopa aristokraattisen arvokas käytökseltään. Herra sipsuttelee arvokkaan rauhallisesti menemään. Kostealle nurmikolle on inhottavaa tehdä tarpeet, kun aivan yhtähyvin voi terassin kaiteellekin nostaa jalkaa! Vielä inhottavampaa on jos housukarvoihin tulee kakkaa - siispä pyllistetään kiven päällä, niin että pökäleet tippuvat tyhjyyteen! Sisällä on sitten kiva oikaista rennosti jalat kohti kattoa ja nautiskella elämästä. :-) Perhe saa omakseen kyltymättömästi hellyyttä ja aamulla herätessä pieni, onnellisen näköinen mantelisilmä jo odottaa häntä heiluen rappusten alapäässä.
Moccan ollessa 10-kk ikäinen, perheeseemme adoptoitiin berniherra Piazo, joka oli isäni koira ennen tämän äkillistä sairastumista. Moccaa neljä vuotta vanhempi Piazo kotiutui nopeasti. Piazo, Piidu, Piidulan Herra on pehmeä luonteinen ja todella pitkäpinnainen kaveri, joka ei näille perheen habaneeroille meinaa suuttua millään, vaikka kuinka teutaroisivat ja ärsyttäisivät.
Piidu on aina ollut lauman henkinen johtaja. Ennen Ricoa, Mocca käyttäytyi kuin pomo konsanaan, mutta kuitenkin aina tiukan paikan tullen kävi hakemassa Piidun hätiin. Ehkä toisaalta havojen "Minä, Minä, Minä! Minä ensin!"-luonne saattaa olla kookkaalle, hieman kömpelöllekin berniherralle häkellyttävää ja senkin vuoksi on turvallisempaa antaa pienempien mennä ensin. Ricon tultua taloon Piidulan johtaja-asema vain pönkittyi, niin pyyteetöntä oli pienen ihailu "tuleeko minustakin yhtä iso?". Piidu itse ei vain edelleenkään tajua olevansa pomo, vaan mieluummin antaa tilaa habaneeroille. Sen sijaan, mikäli havaherroille meinaa tulla erimielisyyttä, kummalle jokin herkkuluu oikeastaan kuuluukaan, herra Berni ratkaisee tilanteen nappaamalla sen suuhunsa ja syömällä alta aikayksikön. Siinä sitten seisovat Kuuban Herrat kirsut tutisten toisen kuonoa haistellen. Ja muut leikit jatkuvat.
Paimenkoiran piirteitä Piazosta löytyy. Jos menemme uimaan, vettä inhoava bernimme haukkuu rannalla kunnes jokainen perheenjäsen on tullut pois vedestä.
Nyt sitten keväällä liittyi laumaan Zeraldas Double-or-Quits, kotoisammin Rico. Tämä pusumaakari löysi paikkansa laumasta nopeasti. Moccakin meni aivan sekaisin saatuaan kotiin vihdoin Oikeaa Rotua seurakseen, eikä viikkoon suostunut lenkille 200m kodista pidemmälle. Hiljalleen lenkit alkoivat pidentyä, Moccan ymmärrettyä, että tämä pikkuinen ei ole katoamassa minnekään. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Rico, Rigoletto, Ricardo, Corleone, ZeraldA!, Zebu. Rottamosseksi Rico ristittiin, kun pienenä rotan kokoisena pentuna rullasi hillittömiä havahepuleita pitkin pihaa, tehden välillä pienet siksakit talon sokkelin tai terassin alle. Yksi sana kuvaamaan Ricon luonnetta on hillitön. Herra toimii ensin ja ajattelee vasta sitten. Rakkauden osoituksia jaetaan kotiväelle ja vieraille tasapuolisesti ja paljon. Sit kun mennään, mennään täysillä... :-) Tämä ystävällinen ja rakastettava herra on luonteeltaan myös todella napakka ja käämi palaa, jos muu lauma meinaa mennä herran leluihin tai herkkuihin käsiksi. :-) Ei olisi ihme jos pippurinen herra kohoaisi laumanjohtajaksi. Rico on myös äänekäs kodinpuolustaja. Yleensä Rico saa aina kilvoitettua Moccan messiin ja herrat saattavat psyykata toisensa uskomattomiin suorituksiin. Kukaan ei kyllä taloomme pääsisi ilman että havanese security system ilmoittaa asiasta. Ilmoitus on lyhyt ja ytimekäs ja rauha laskeutuu taloon nopeasti.
Kommentit
Lähetä kommentti