Herra Tatti kyläilemässä...

Mocca inhoaa välillä märkää ilmaa. Sitä sellaista, joka meillä ihmisilläkin menee luihin ja ytimiin asti. Vaikka kukapa siitä tykkäisi? Tassut ja mahanalunen likaantuvat ja sisällekin pistetään tulemaan suihkun kautta. Mitä koiramaista elämää se nyt on???

Sellaisina aamuina Mocca saattaa tulla nuuhkimaan ovelle: "Märkää on. Ja kylmää. Ei kannata vielä tulla, vaan odottelen kelin paranemista". Takaisin sisälle ja mukava asento vielä lämpimään sohvan nurkkaan. Siihen ei houkuttelut tai nakit auta, Mocca on juurtunut paikoilleen kuin tatti konsanaan.Välillä Hänen Kuninkaallista Korkeutta sitten kannetaan oikein kultatuolissa pihalle, kun kuitenkin mami on sitä mieltä, että pissalla pitäisi käydä ulkona. Armollisesti kuitenkin antaa itsensä kannettavan pihalle.

Sama juttu kun herra näkee kynsileikkurit. Miekkonen, joka yleensä seuraa vessaankin, on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ja yleensä Monsieur Tatti löytyy sohvapöydän alta tai keittiöstä tuolin alta lymyilemästä. Jälleen kerran mamin kultatuoli käyttöön ja kyllähän hänet nyt siinä saa kantaa kodinhoitohuoneeseen kynsienleikkuuta varten!

Tänään oli siis herra Tatti käymässä. Alkaa olla aika kaivaa Moccan sadeviittaa esille, sit taas menee ulkoilu mukavammin. Rico rämäpää ei juuri huomaa satoiko vai paistoiko. Melko vähän pentukarva taitaa kuitenkin mahanalusta lämmittää, joten pitänee laittaa mantteli hankintalistalle.

Täältä mua ei varmaan löydetä!