Lepopäivä

Pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, jolle ei ole sovittuna mitään ohjelmaa. Ei töitä, eikä muitakaan menoja. Nukuttiin pitkään. Koirat kyllä herättivät pissalle seitsemältä. Siinä silmät ristissä pihalla seistessä mietin triathlonistejä, jotka olivat jo varttia aikaisemmin aloittaneet urakkansa Triahtlonin EM-kisoissa. Takaisin sänkyyn ja unenpäästä kiinni. Nuorinkin lauman jäsen on jo hiljalleen oppinut, että aamulla tässä talossa nukutaan kun saadaan. Aamuisin Fideliä tosin hemmotellaan ja hän saa käpertyä väliimme. Tavallisesti siihen lämpöön havannantaimi vielä torkahtaakin. Muutama tunti vielä unta ennen ylösnousua.

Keittiössä poika valmisteli jo aamupalaa. Ei kun pöytää kattamaan samalla valvoen toisen munan ja pekonin paistoa. Täytyy sanoa, että täydellistä tuli! 9-vee kertoi pitävänsä rapeiksi paistetuista pekoneista ja sitä ne kyllä oli - ei liian kuivia, vaan juuri sopivan rapsakoita. Siinä nautiskellessani aamukahvia, rupesin kuulostelemaan olohuoneesta korviini kantautuvaa puuhastelua. Siellähän musta hurrikaani purki pitkien unien antamaa energiaa olkkarin mattoon. Ilmeisesti oli päättänyt kuubalaisella tempperamentillä voittaa tuon moninkertaisesti itseään suuremman maton ja oli onnistunut raahaamaan sen eteiseen asti. Tää jätkä on sissi!:-)

Sainpas sen!!!

Piru vie, hampaita syyhyttää!

Eipä sitten muuta, kuin metsään purkamaan energiaa. Wanha metsänkävijä Piidula mukaan habaneerojen bodyguardiksi ja matkaan. Samoiltiin lähimetsässä ja koirat nauttivat vapaudesta. Välillä luoksetulon harjoittelua ja taas sai viilettää. Liekö Mocca yrittänyt karistaa turkistaan risuja juoksemalla, kun sellaista rallia juoksi välillä pitkin poikin. Fidel reippaana pentuna pysyi hyvin mukana ja uteliaana tutki uusia hajuja.

Mamma, me tullaan!

Jippii, en ehdi pysähtyä!

 Jotain todella mielenkiintoista siellä oli kulkenut, kun kaikki haistelivat niin hartaina pitkin poikin. Milloin ilmaa, milloin maata.

Kerrankin kaikki habaneerot samassa kuvassa...

Täällä on kaikkea kivaa!

Mocca on niin onnellinen, kun hän menee metsälle...