Jallaa

Tämän aamuinen meininki oli kaukana eilispäivän kuninkaallisesta häähumusta. Liekö sitten Kuninkaallisten Häiden kunniaksi saama lihamureke vai mikä, mutta kaikilla koirillamme meni yöllä maha sekaisin. Habanerot kun nukkuvat kanssamme, niin herättelivät useaan otteeseen alkuyöstä tarpeilleen pääsyä pyytäen. Ajatus ripulista makuuhuoneessamme sai Tosimiehenkin liikekannalle ja vuoron perään kävimme päästämässä hädän kourissa olevia herroja ulos. Berniherra veteli rauhassa alakerrassa sikeitä.

Habanerojen tilanne rauhoittui aamuyöstä. Nukuimme niin sikeästi, ettemme ole kuulleet alakerrasta Piazon hädänpyyntöä. Niinpä aamulla oli valkoinen ryijymatto niin sanotusti soosissa. Ankea paluu prinsessatunnelmista maanpinnalle ja tosielämään. Kumihanskat käteen ja siivoamaan. Mietintää. Mistään en viikonloppuna ja vielä wappuaattona löydä mattopesulaa. Mattolaiturilla peseminen on vielä liian kylmää.

Hehee! Mieleen muistui habanerojen turkinkuivain. Kapistus, jonka hankkimisessa oli aikoinaan hieman ylipuhumista Miehelle. Hänen oltuaan sitä mieltä että kun koirat tarvitsevat oman kuivaimen, menee överiksi. Onhan tuo kuitenkin huomannut, kuinka huomattavasti nopeampaa on esimerkiksi runsasturkkisen Moccan kuivaaminen turbokuivurillamme. Ja on löytänyt uusia käyttötarkoituksiakin laitteelle. Sillä on puhallettu ilmalämpöpumppua puhtaaksi, laitettu pölypallot liikkeelle paikoista, joihin ei imurin suulakkeella päässyt, ja aikoopa Tosimies puhaltaa laitteella pihan kivikäytävän välit puhtaaksi vanhoista lehdistä. Nyt tuo kapistus osoittautui todelliseksi pelastukseksi. Maton pesu kylppärissä. Reiskalla (hiljattain hankkimamme vesi-imuri) ylimääräiset vedet matosta pois. Matto kylppäriin roikkumaan. Hetken kuluttua kuivaus turkinkuivaimella. Parissa tunnissa matto valmis takaisin lattialle. Onneksi on jo karvaisten ystäviemme vatsatkin rauhoittuneet.