O' belle Cinque Terre!

huhtikuuta 07, 2011

O' belle Cinque Terre!

RyanAirin tulo Pirkkalan lentokentälle monine reitteineen Italiaan on aivan lottavoitto Italia-friikille perheellemme. Hinnalla, jolla saisit junalipun Helsinkiin, voitkin leiskauttaa tuohon ihastuttavaan saapasmaahan. Eikä matkakaan kestä kuin n. tunnin enemmän.
Tämän kertainen ihana muutaman päivän getaway suuntautui Ligurian rannikolle Cinque Terreen. Cinque Terre koostuu viidestä kalastajakylästä: Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza, Monterosso di Mare. Kylät ovat vaikeakulkuisia ja Cinque Terressä kävelet paljon. Kätevästi pääsee siirtymään veneellä kylästä toiseen. Juna kulkee myös kylästä kylään ja matka taittuu nopeasti - junalla vain et näe kovin paljon. Autolla liikkuessa näet paljon ajellessasi kapeita serpentiiniteitä pitkin. Autolla ei kylien keskustaan pääse. Ehkäpä se autottomuuskin tekee osan viehätystä ja autenttista kalastajakylän tuntua. Cinque Terressä kulkee rannikkoa pitkin kävelyreitti kylästä kylään. Välillä alas katsoessasi pudotus on huimaava. Tällä kertaa oli auki vain Via dell'amore, eli Riomaggiore-Manarola -väli - muut olivat kuulemma kunnostuksessa. Manarola on ehkä kylistä koskemattomimman oloisin, eikä turisteja ole paljon. Ei ole kojuja täynnä turistikrääsää - ei ole I love Italy -paitoja ja aidot LacosteReebokFilaAdidas -paidatkin puuttuvat...:-) Yövyimme Aria di Mare-nimisessä Bed&breakfast -paikassa. Siistit, viihtyisät huoneet ja todellisena bonuksena terassi viinitarhan vieressä, ja terassilta loistavat näkymät merelle. Viimeiseksi yöksi tulimmekin Luccaan, joka on yllättävän harvojen turistien löytämä, muurien suojassa sijaitseva pikkukaupunki Toscanassa. Eipä Luccaa turhaan kutsuta Sienaksi ilman turisteja. Ihastuttava paikka useine piazzoineen ja kapeine kujineen.
Italialaiset todella osaavat nauttia elämästään. Perhe on tärkeä ja kaupungissa lounaalle Trattoriaan saattaa kokoontua kolmekin sukupolvea nauttimaan hyvästä ruuasta ja vaihtamaan kuulumisia - lounasaika onkin varmaan ainoa aika, jonka suhteen italialaiset ovat täsmällisiä. Myös ihmisen parhaat ystävät eli koirat ovat luonnollinen osa arkea ja tervetulleita niin ravintoloihin, kuin ruokakauppohinkin - kumma juttu, että on samaa EU:ta - italialaiset osaavat näemmä vain tulkita sääntöjä hieman löyhemmällä kädellä...:-) Koirat kipittävät vapaana lenkillä ja leikkivät heittoleikkejä Piazzoilla. Rähinöitä ei ole, kun ovat ilmeisesti pienestä pitäen sosiaalistuneet siihen, että voivat olla vapaina, kuitenkin Oman Ihmisen lähistöllä.
Ruokaan italialaiset suhtautuvat ihastuttavan palavalla intohimolla. Saimmekin erään trattorian omistajan suuttumaan, kun meinasimme tilata alkupalaksi sekä leikkeleitä, että kaloja - "Oletteko hulluja??? Jos otatte kala-annoksemme, ette voi ottaa lihaa, koska ette jaksa sitä!", käsimerkit viuhuivat samalla tietenkin. Ruuan valmistus ja hankkiminen on prosessi sinänsä. Aamupäivisin on toreilla saatavana tuoreita vihanneksia, tuoretta kalaa, tai sitten lihakaupasta voit käydä hakemassa sopivan määrän tarvitsemaasi lihaa. Eineksiä ei juuri näy ja yrtit ovat tuoreita. Maut täydentävät toisiaan juuri sopivasti ja sitten vain nautitaan sopivan viinin kanssa... TÄYDELLISTÄ.
Siinä varmaan syitä, miksi Italiaan tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen. Mieskin juuri mietti, olisiko Italiassa sopivaa näyttelyä, jonne tekisimme reissun - hyvä syy lähteä autolla halki Euroopan... Kotiin palattaisiin tietysti auto lastattuna loistavilla elintarvikkeilla - ja viineillä, tietenkin...
Poika ja koirat jäivät nyt tällä kertaa kotiin, äitini tultua meille kodin hengettäreksi. Rico oli ottanut mammamme omakseen ja äiti päivittelikin tänään, että "hyvänen aika, kun tuo koira istahtaa syliin, niin eihän siitä malta mihinkään liikahtaa" - oli tainnu mennä tunti jos toinenkin Ricon kanssa poikamme ollessa koulussa.:-)