Pieni Sieppari

Lumet lähti ja kulmakunnan lapset ovat jälleen innostuneet pesäpallosta. Omassa pihassa ei ole lupaa lyödä oikeaa pesäpalloa oikealla mailalla. Ei hätää, kyllä lapsen mielikuvitus keinot keksii. Kovalla tohinalla ilmaantui poika hommansa tehtyään pihalle. Kun aikaa ei enää ollut tarpeeksi, jotta olisi haalinut porukkaa kasaan peliä varten, alkoi leikkiä pesismatsia keppi mailanaan sählypalloa näpäytellen. Kertoi harjoittelevansa, jotta pääsee koulun joukkueeseen. No fair enough, sählypallolla ei mitään kovinkaan pahaa jälkeä aikaan saa.

Talossa asuu myös hoksaavia habaneroja. Se pienempi ja pippurisempi innostui tästä pelistä. Tarkasti Rikkeli seurasi mihin pallo lentää. Kun tuli maakosketus, ampaisi pieni raketti matkaan ja nouti pallon. Jotta leikki olisi turvallinen myös koiralle, opetettiin Ricolle paikka, jossa odottaa ja käskyn saatuaan sai hakea pallon. Lopputuloksena onnellinen koira kun pääsi osalliseksi loistavaan noutoleikkiin ja onnellinen poika, kun peli alkoi sujua huomattavasti sutjakammin.

Tuossa lentävässä pallossa on varmasti jotain koiran ajoviettiä herättävää. Olimme toissa kesänä Vuokatissa ja huoneistomme parvekkeelta oli suora näkymä golfkentälle. Mocca istui parvekkeella todella keskittyneen näköisenä. Katse seurasi tarkasti lentävän pallon kaarta. Tuumasimme miehen kanssa, kuin hyvä on, ettei koirat pääse golfkentälle. Mocca pääsi kuitenkin illalla perheemme mukaan mennessämme pelaamaan kierroksen minigolfia. Naps, pallo liikkeelle. Moccalla syttyi lamppu "tuo taitaakin olla se sama pallo, jota olen päivällä seurannut" ja täysillä perään poimimaan pallo radalta. Millään ei olisi malttanut Mocca olla osallistumatta peliin.
Tuo osallistuminen tosin taitaa olla habanerojen sosiaaliselle luonteelle ominaista. Aina pitää olla toiminnassa mukana. Jos perheemme pelaa vaikkapa Afrikan Tähteä, ovat habanerot tarkkaavaisesti mukana. Yrittävätpä välillä päästä noppaakin heittämään. Ruuan laitosta puhumattakaan. Silloin sitä vasta harrasta sakkia onkin lähettyvillä...;-)